Suomessa joka neljäs kokee jossain vaiheessa työuraansa työuupumuksen oireita. Kuka tahansa voi uupua, eikä edes työstään läpeensä innostunut yrittäjä ole siltä turvassa. Työuupumuksesta uskalletaan usein puhua vasta, kun se on ohi. Minulla matka on vielä kesken, mutta olen jo turvallisesti matkalla kohti parempaa.
Ensimmäiset oireet huomasin viime syksynä, kun nukkumiseni vaikeutui. Asiat pyörivät mielessä aamuyön tunteina, minuutit venyivät tunneiksi. Öistä tuli rikkonaisia. Aloin saada aluksi hienovaraisia ja myöhemmin suorasukaisiakin kommentteja puolisolta siitä, kuinka minun on saatava muutos tilanteeseen. Itse en vielä tuossa vaiheessa ymmärtänyt mistä on kyse, vaikkakin koin silloin työssäni läsnäolleen epätietoisuuden ahdistavan. Ajattelin, että pian on joulu ja pääsen ottamaan etäisyyttä. Joululoma tekikin hyvää, ja koin nollaavani tilanteen täysin. Tammikuu ei ehtinyt kuin varovasti alkaa, kun huomasin ajautuvani takaisin samaan tilanteeseen: väsymys ja ahdistus palasivat, jopa voimakkaammin kuin aiemmin.
Uupumus otti vallan hiljalleen, mutta varmasti
Olen aina nauttinut työnteosta ja mielelläni antanut sille kaikkeni. Yrittäjyys on intohimoni, asiakkaat ja kanssaihmiset ovat tärkeitä – ja mikä parasta, työssäni saan olla tekemissä näiden kaikkien minulle tärkeiden osa-alueiden kanssa. Olen aina tehnyt paljon töitä. Olen myös työelämän asiantuntija, mutta siitä huolimatta itse on kovin vaikea huomata ja myöntää omaa sairastumistaan. Se kun iskee usein salakavalasti ja hiljalleen. Meistä moni on suutarin lapsi omalla alallaan.
Lyhytaikainen stressi on usein positiivinen asia, joka auttaa kohti parempia suorituksia tai pelastaa ihmisen vaaratilanteesta. Tuollainen lyhytaikainen stressipiikki, on tarkoitettu kuitenkin vain hetkelliseksi olotilaksi. Jos olotila pitkittyy, ihminen kuormittuu ja väsyy. Työuupumus on seurausta pitkittyneestä stressistä.
Minut tilanteeseen altisti rakkaus työhöni ja uskottelin itselleni, että tilanne muuttuu itsestään. Olen halunnut aina pärjätä, näyttää, onnistua ja menestyä ja saada myös työtoverit ja asiakkaani onnistumaan. Merkittävässä roolissa uupumisessani oli myös osa sen hetkisestä työyhteisöstä. Jouduin olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, jotka saivat minut tuntemaan epävarmuutta ja syrjintää, joka jo sinänsä on uuvuttavaa.
Mieheni oli varoitellut minua jo pidempään. Enkä nyt ihmettele, kyynisyyteni oli noussut ihan uudelle tasolle. Itse en ehkä nähnyt sitä vielä silloinkaan. Mutta ei mikään ihme – vuoden verran olin tehnyt liian kovaa töitä enkä nähnyt ympärilleni. Huomasin kokevani ristiriitaa omien ja silloisen työyhteisön arvojen välillä. Tämä arvoristiriita kirkastui vasta kun aloin coachaamaan itse itseäni.
Huhtikuun alussa Koronan kourissa oltiinkin jo tilanteessa, jossa keskittymiskyky pätki, oma muistini ja tarkkaavaisuus eivät olleet entisellään ja mieleni oli katkuinen. Oli pelottavaa, kun oma mieli ei toiminutkaan kuten aiemmin, enkä saanut kasattua itseäni kuten ennen.
Kuka tahansa voi uupua
Kuka tahansa voi uupua. Kivakin työ voi uuvuttaa, vaikka työn imu myös suojaa uupumiselta. Yksi syy yrittäjien burnoutiin on innostuneisuus omasta työstä. Uusi projekti tai asiakkuus on aina hieno juttu, ja se onkin, jos malttaa lopettaa työt ajoissa, eikä anna työn viedä vapaa-aikaa.
’Ilman ammattilaisen tukea en olisi tässä, toipumassa.’
Riittävän monta signaalia saaneena ja Heltin oman työterveyshoitajani syksyisen vastaanoton perusteella päätin kuitenkin varata uuden ajan Heltin työterveyteen. Tuosta käynnistä tuli käännekohta. Sain työparikseni hyvän työterveyslääkärin ja minulle parhaan mahdollisen psykologin.
Ilman ammattilaisen tukea en olisi tässä tilanteessa, toipumassa. Terapia on jatkunut puoli vuotta ja nyt uskon pärjääväni omilla kunhan tarkkailen omaa jaksamista.
Työterveyshuollon lisäksi koen saaneeni apua lukemisesta, ja olenkin kahlannut läpi ison arsenaalin self help -oppaita. Myös mietiskely, luonto ja ystävät ovat olleet suurena apuna. Ihan ykkösjuttuna toimi kuitenkin se, että psykologi antoi selkeän käskyn painaa jarrua.
Tulevaisuus näyttää hyvältä. Olen myös tehnyt selkeitä muutoksia entiseen. Nykyään tavoittelen kiireettömiä aamuja. Otan aikaa itselleni ja läheisilleni myös iltapäivistä ja illoista. Muistutan itseäni myös siitä, että turvattomuutta ei enää ole. En myöskään tee enää töitä ihmisten kanssa, jotka saivat minut voimaan huonosti.
Monessa organisaatiossa työuupumus on edelleen peikko. Paljon on kuitenkin tehtävissä, sillä työuupumuksen tunnistaminen, käsittely ja ennaltaehkäiseminen ovat äärimmäisen tärkeää sekä yritykselle että organisaatioille. Kun tartumme uupumukseen, voimme lisätä hyvinvointia, parantaa tyytyväisyyttä ja työn laatua. Seuraavassa kirjoituksessani avaan tarkemmin, miten työuupumusta voi mitata helposti ja luotettavasti. Pysy siis kuulolla ja pidä huolta itsestäsi sekä työkavereistasi.
